Melontaturvallisuus

Vaarallista? Periaatteet Riskejä Varusteet Vinkkejä Hypotermia Hukkuminen

Onko melonta vaarallista?

Melonta on vesiurheilua, joten siihen sisältyy tietty perusvaarallisuus: veden varaan joutumisen ja hypotermian tai periaatteessa jopa hukkumisen mahdollisuus on olemassa. Myös tuulen ja virtaavan veden voima asettavat omat haasteensa. Melonta eri lajeineen on kuitenkin turvallinen harrastus, kun riskit ennakoidaan ja niihin varaudutaan eikä melota omiin taitoihin nähden liian vaativissa olosuhteissa.

Melontaharrastuksen edellytys on uimataito. Pohjoismaisen määritelmän mukaan uimataitoinen on henkilö, joka veden alle joutumisen jälkeen pystyy uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä voi uida selällään (lähde: Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto).

Melonnan peruskurssilla saa perustiedot melontatekniikasta, erilaisista melanvedoista ja pelastautumismenetelmistä. Tämän jälkeen taitoja kannattaa harjoitella omatoimisesti sekä seuran tiistaimelonnoissa ja retkillä. Lisää tietoa saa itse opiskelemalla, kyselemällä ja osallistumalla melontaseurojen ja Melonta- ja soutuliiton koulutuksiin.

Talvikauden uimahalliharjoituksia ja keskikesän lämpimiä luonnonvesiä kannattaa hyödyntää kaatumisen, pelastautumisten ja eskimokäännöksen harjoittelussa. Koskimelonta kehittää kajakin hallinta- ja eskimotaitoja, joista on hyötyä myös retkikajakeilla melomisessa vaativammissa olosuhteissa.

Melonnan riskeistä selvisi hyödyllistä tietoa Kanoottiliiton turvaryhmän vuoden 2007 läheltä-piti -tilanteiden kartoituksessa, josta oli artikkeli Meloja-lehdessä 2/2008.

Periaatteet Kauhojien toiminnassa

Melontaturvallisuuden neuvottelukunnan laatimaa melonnan turvallisuusohjetta noudatetaan Joensuun Kauhojien toiminnassa soveltuvin osin.

Kauhojilla on turvallisuusasiakirja, johon voi tutustua vajalla. Turvallisuusasiakirja sisältää turvallisuussuunnitelmat peruskursseille ja tutustumismelonnoille, tiistaimelonnoille, retkille ja uimahallivuorolle.

Melonnan peruskurssit ja tutustumismelonnat ovat maksullisia ja niihin osallistuu seuraan kuulumattomia henkilöitä, joten ne luokitellaan kuluttajapalveluiksi (lisätietoa: Tukes-ohje 2/2015 ohjelmapalveluiden turvallisuuden edistämiseksi).

Seuran retket ja muu toiminta on tarkoitettu jäsenille ja ne ovat ilmaisia, joten ne eivät kuulu kuluttajapalveluiden piiriin. Kauhojien toiminnassa jokainen vesillelähtijä vastaa omasta turvallisuudestaan ja osaltaan myös yhteisestä turvallisuudesta. Jäsenten tuleekin hallita perusteet melontaturvallisuudesta eli peruskurssin oppimäärän verran. Jos tietämyksessä on puutteita, turvallisuusvastaavaa voi pyytää järjestämään pelastautumisharjoituksen.

Riskejä

Aurinko → ihon palaminen, nestehukka (lämpöuupuminen, lumisokeus)
Varautuminen: Suojavoide, juotavaa ja suoloja (veden lisäksi urheilujuomaa tai mehua ja suolaista syötävää), lipallinen päähine, aurinkolasit

Tuuli, aallot → Kaatuminen, uupuminen, hypotermia jos märät vaatteet ja viileä ilma
Varautuminen: Tuuliennuste, reittisuunnittelu, säävaraus, lepotauot, säänmukainen vaatetus, varavaatteet, juomaa ja evästä, sopiva kalusto (säätöevä/peräsin), hinausvyö/ narua, melojien voimien ja taitojen realistinen arviointi

Matalikot, karikot → kaatuminen, kaluston rikkoutuminen (aallonkorkeus nousee matalikolla)
Varautuminen: merikortti tai veneilykartta, ympäristön tarkkailu

Virtapaikat ja kosket → kaatuminen, esteisiin (kivet, puunrungot) törmääminen ja ruhjoutuminen tai kiinni jääminen, kaluston rikkoutuminen
Varautuminen: reittiselostus, koskiluokituksen (pdf) tunteminen, sopiva kalusto ja varusteet (koskikalusto, kypärä, heittoliina), koskien tarkastus tai kierto maitse, melojien taitojen realistinen arviointi

Muu vesiliikenne → törmäysvaara
Varautuminen: väylien ulkopuolella melominen, varovaisuus väylien ylityksessä ja satamien lähellä, ympäristön tarkkailu, kartta, kirkasvärinen vaatetus, heijastimia, pimeällä valkoinen valo

Kylmä tai viileä vesi → hypotermia
Varautuminen: veden lämpötilan mukainen vaatetus, varavaatteet, reittisuunnittelu, pelastautumistaidot itsellä tai ryhmällä, laipiollinen/kellukkeilla varustettu kalusto, tyhjennysväline, tarvittaessa melakelluke, avun hälyttämiseen vesitiiviisti pakattu matkapuhelin ja isoilla vesialueilla hätäraketteja ja soihtuja

Melojan varusteet

  • Melojalla liivi (50 N -standardin mukainen melontaliivi on uimataitoisen kellunta-apu, joka ei pidä uimataidotonta tai tajutonta henkilöä pinnalla) ja koskessa lisäksi kypärä
  • Tyhjennysväline (pumppu tai äyskäri)
  • Kajakissa kellukkeet tai vesitiiviit lastitilat (vaikka kanootti kaatuisi ja täyttyisi vedellä, sen täytyy kellua, kelluttaa meloja ja pysyä pinnalla vaakasuorassa)
  • Kajakkiin sopiva aukkopeitto (huom. neopreenipeitot tiukkoja, eivät kaaduttaessa avaudu itsestään)
  • Veden lämpötilan ja sään mukainen vaatetus (mielellään ei puuvillaa, joka ei lämmitä kosteana; kevyet jalkineet tai paljain jaloin)
  • Varavaatteet vesitiiviisti pakattuna, tuulelta ja sateelta suojaava kuorivaate tai melonta-anorakki helposti saatavilla
  • Juomaa ja evästä (helteellä runsaasti juotavaa ja myös suoloja!)
  • Pimeällä valkoinen valo (esim. otsalamppu), heijastimia melassa, kanootissa ja vaatteissa
  • Tarvittaessa melakelluke (jos melot yksin kauempana rannasta)
  • Seurueella hinausvyö, varamela, matkapuhelin vesitiiviissä pussissa, kartta ja kompassi, EA-pakkaus (sis. mm. kyypakkaus, lämpöpeite), koskessa heittoliina, ynnä muuta tarpeellista melonnan turvallisuusohjeen mukaisesti

Turvallisuuvinkkejä

  • Käytä melontaliiviä, ota vesille mukaan tyhjennysväline (pumppu tai äyskäri) sekä tarpeen mukaan muita varusteita
  • Ennen melomaan lähtemistä tarkista kaluston ja varusteiden kunto sekä kanootin kellutus, ota selville sää- ja tuuliennuste ja merkitse lähtösi ja suunnittelemasi reitti vajakirjaan ja/tai kerro kaverille
  • Arvioi voimasi ja taitosi suhteessa säähän ja reittiin; jos et hallitse pelastautumistekniikoita, älä melo niin kaukana rannasta, että kaatumistapauksessa et jaksa uida sinne
  • Vähänkin epäilyttävät koskiosuudet on parasta tarkistaa etukäteen maitse; käytä koskessa koskimelontaan tarkoitettua vahvarakenteista kalustoa ja kypärää, äläkä harrasta koskimelontaa yksin
  • Harjoittele kaatumista, kajakista irrottautumista ja pelastautumistekniikoita ennenkuin tarvitset taitoja tositilanteessa (harjoittelu on vaivattominta kesällä lämpimien vesien aikaan ja talvella uimahallissa)

Hypotermia

Hypotermiasta (ruumiinlämmön laskeminen alle 35 oC:een) seuraa ensin toimintakyvyn aleneminen, sitten tajuttomuus ja lopulta kuolema. Kylmänsieto on yksilöllistä ja riippuu mm. henkilön koosta ja fyysisestä kunnosta. Hypotermia uhkaa kylmän veden varaan joutunutta tai viileällä ja tuulisella säällä riittämättömästi pukeutunutta tai vaatteensa kastellutta melojaa.

Melojan joutuessa veden varaan vesi tunkeutuu tavallisten vaatteiden läpi hetkessä. Vesi jäähdyttää elimistöä 25 kertaa nopeammin kuin samanlämpöinen ilma, ja virtaava vesi jäähdyttää vielä paljon tehokkaammin. Lisäksi suojaamattomat kädet kohmettuvat nopeasti kylmässä vedessä vaikeuttaen pelastautumista. Esimerkiksi kuiva- tai märkäpuku, neopreenihanskat ja -myssy pidentävät uimarin toiminta-aikaa kylmässä vedessä.

Suojaamattoman uimarin uupumiseen ja kuolemaan kuluva aika

Veden lämpötila (oC) Uupuminen ja tajuttomuus Kuolema
0 alle 15 min 15-45 min
0-5 15-30 min 30-90 min
5-10 30-60 min 1-3 tuntia
10-15 1-2 tuntia 1-6 tuntia
15-21 2-7 tuntia 2-40 tuntia
21-27 3-12 tuntia 3 tuntia ----

Lähde: Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto (SUH)

Hypotermian ensiapu

Lievän hypotermian oireita ovat esimerkiksi palelu, vilunväristykset, sekavuus, kiihtynyt syke ja hengitys sekä vaikeutunut liikkuminen. Ensiapuna potilas viedään lämpimään, vaihdetaan kuivat vaatteet päälle, komennetaan liikkeelle (liikkuminen tuottaa lämpöä) ja annetaan lämmintä juotavaa.

Kohtalaisessa tai vakavassa hypotermiassa palelu ja vilunväristykset vähenevät, tajunnan taso sekä syke- ja hengitystaajuus alenevat, potilas menee liikuntakyvyttömäksi ja lopulta seuraa tajuttomuus, hengityksen lamaantuminen eikä potilaan syke tunnu. Tajuton tai tajuissaan oleva mutta liikuntakyvytön potilas on hengenvaarassa, joten ensimmäinen toimenpide on avun hälyttäminen yleisestä hätänumerosta 112. Ensiapuna estetään lisälämmönhukka ja tajuton asetetaan kylkiasentoon. Uneliaalle tai tajuttomalle potilaalle ei anneta juotavaa, ja rytmihäiriövaaran takia potilaan liikuttelun on oltava varovaista (ei saa viedä saunaan, raajoja ei saa hieroa, tajuttomalle ei saa vaihtaa vaatteita). Jopa sykkeetön hypotermiapotilas saattaa olla elvytettävissä sairaalahoidossa.

Lue lisää hypotermiasta esimerkiksi Terveyskirjastosta tai Meloja-lehdessä 3/2008 ilmestyneestä hypotermialiitteestä (pdf).

Hukkuminen

Hukkumisen vaara meloessa liittyy lähinnä sairaskohtaukseen, erittäin kylmän veden alle joutumiseen (hengitysrefleksi, kylmäsokki) tai koskimelontaan (esim. kajakki melojineen jää pinniin tai uimari jää pohjapadon/stopparin virtaukseen pyörimään tai kiinni vedenalaiseen esteeseen). Vaikka kaatuneeseen kajakkiin kiinni jääminen on harvinaista, sen ehkäisemiseksi kannattaa välttää suurikokoisia jalkineita, tarkastaa jalkatukien kunto ennen melomaan lähtemistä, kokeilla ennestään tuntemattoman aukkopeiton (erityisesti neopreenipeiton) avaamista etukäteen ja luonnollisesti jättää aukkopeiton kahva esille. Jos kahva on jäänyt piiloon tai et ylety siihen, peiton saa helpoiten auki sivulta (purista peitto aukon reunuksesta nyrkkiin tarvittaessa molemmin käsin ja vedä auki).

Melonnan peruskursseilla ja tutustumismelonnoilla käytetään kalustoa, jossa on helposti aukeavat kankaiset aukkopeitot ja osallistujille neuvotaan aukkopeiton kiinnitys, avaaminen sekä kaatuneesta kajakista poistuminen ennen vesillelähtöä. Seuran jäsenet voivat harjoitella kaatumista ja kajakista poistumista uimahallivuorolla, omatoimisesti tai pelastusharjoituksissa. Melontaharrastuksen edellytys on uimataito, ja tajunnan tai tasapainon menetystä aiheuttavista sairauksista on hyvä kertoa muille.

Tajuttoman tai kajakkiin kiinni jääneen melojan pelastaminen ("hand of god")

  • Melo kaatuneen kajakin viereen
  • Paina pohjaa itseäsi lähempänä olevasta reunasta
  • Kurota pohjan yli ja ota kiinni toiselta puolelta istuinaukon reunasta tai melojasta
  • Kiepauta kajakki pystyyn taivuttaen melojaa takakannelle (painopiste siirtyy lähemmäksi kajakkia → kääntyy helpommin)

Hukuksiin joutuneen auttaminen

  • Jos havaitset hukkuvan kauempaa, paina mieleesi paikka, hälytä apua (112) ja yritä pelastamista vasta sitten; älä kuitenkaan saata itseäsi vaaraan pelastaessasi hukkuvaa
  • Jos veden alta pelastettu on tajuton eikä hän hengitä normaalisti, aloita maalla tai veneessä painelu-puhalluselvytys: aluksi 5 puhallusta, sitten rytmillä 30:2 eli 30 painallusta ja 2 puhallusta
  • Toimita hukuksiin joutunut aina hoitoon, vaikka hän elpyisi nopeasti, koska keuhkoihin joutunut vesi voi aiheuttaa myöhemmin vakavia ongelmia

Lähde: SPR:n ensiapuopas ja SPR: hukkuneen elvytysohjeet


Takaisin ylös Etusivulle


Valid XHTML 1.0 Transitional

Uutta

23.4.17 Päivitetty linkki Tukes-ohjeeseen 2/2015 ja lisätty linkki SPR:n hukkuneen elvytysohjeisiin, päivitetty turvallisuussuunnitelmat

4/15 Päivitetty turvallisuussuunnitelmat

8.4.14 Päivitetty turvallisuussuunnitelmat

20.1.14 Korjattu linkki melonnan turvallisuusohjeeseen (SMSL)

15.3.13: lisätty linkit päivitettyihin turvallisuussuunnitelmiin