Kuvaaja © Jarno Artika

Joensuu on koskimelojalle hyvä paikka asua

Joensuu on yksi Suomen parhaita paikkakuntia koskimelonnan harrastamiseen. Syynä tähän on maantiede – lähistöllä on paljon sekä koskien laskemiseen, että freestylemelontaan sopivia koskia. Esimerkiksi Suomen paras freestylemelontapaikka, Ruunaan Neitikoski on vain puolentoista tunnin ajomatkan päässä Kauhojien vajalta.  Ruunaalla käy koskimelojia ympäri Suomen, aktiivisimmat monia kertoja kesässä.

Heinäveden Kermankoskikin on vain tunnin matkan päässä ja se on usein auki läpi talven, eikä Rautalammen Konnekoskikaan ole kuin 200 kilometrin päässä. Lisäksi Vaara-Karjalan pienet joet tarjoavat keväisin monia mielenkiintoisia koskireittejä kevättulvilla laskemiseen. Joinakin keväinä, kun vedenkorkeus Pyhäselässä ja virtaama Pielisjoessa on sopiva, voi Ilosaaren vieressä olevaan Itäkoskeen muodostua pieni surffikelpoinen aalto, joka on mainio paikka opetella alkeita.

Kaksi lajia – koskien laskeminen ja akrobaattinen freestylemelonta

Koskien laskeminen kajakilla on hauskaa ja haastavaa puuhaa. Jokien tulviminen keväisin on parasta laskuaikaa, silloin vettä riittää kivisimmissäkin koskissa ja isot seisovat aallot haastavat melojan taitoja. Tuntemattomissa koskissa laskulinjat tutkitaan ja suunnitellaan ennalta. Koskessa pyritään liikkumaan etapeittain – vain aloittelija laskee kerralla läpi, kokeneempi pysähtyy tämän tästä kiven taakse akanvirtaan tutkimaan hyvää etenemisreittiä ja nautiskelemaan tunnelmasta.

Koskenlaskussa käytetään vajaan kolmen metrin pituisia pyöreämuotoisia ja ketteriä “laskupaatteja”. Laskemisessa on tärkeää pystyä vaihtamaan linjaa liikkeessä joen laidasta toiseen ja välillä pysähtyä akanvirtaan lepäämään ja tutkimaan uutta laskulinjaa. Creeker-kajakit sopivat helposti ohjailtavina tähän hyvin.

Freestylemelonta on koskien seisovissa aalloissa, stoppareissa surffausta ja erilaisten liikkeiden tekemistä. Tätä “pelimelontaa” voisi hyvällä syyllä kutsua akromelonnaksi, sillä liikkeisiin kuuluu kajakilla tehtäviä pyörähdyksiä, voltteja, kärrynpyöriä ja piruetteja eri tavoin yhdistettynä. Tavallaan freestyle on eräänlaista tanssia kosken soittaman musiikin tahtiin. Pelimelonnassa käytetään hyvin lyhyitä, laakeapohjaisia ja teräväkanttisia ankannokan näköisiä kajakkeja, ”pelipaatteja”.

Useimmat koskimelojat painottavat laskuharrastusta, jotkut ovat aktiivisia molemmissa tyyleissä. Etenkin kevättulvien aika huhti-toukokuussa käytetään laskemiseen, pelimelontaa työstetään kesäaikaan. Freestylemelonnassa myös kilpaillaan ja usein Suomen mestaruudet ratkotaan Ruunaan Neitikoskella.

Lajin luonne, turvallisuus ja varusteet

Koskimelonta on oikein harrastettuna turvallinen urheilulaji. On myös selvää, että kivisessä uomassa voimakkaasti virtaavassa vedessä melomiseen liittyy enemmän vaaran  mahdollisuuksia kuin tasaisella melomiseen. Tästä johtuen monet vakuutusyhtiöt määrittelevät koskimelonnan korkeamman riskin urheilulajiksi. Turvallinen harrastaminen edellyttää kolmea asiaa: ryhmässä melomista, oikeita turvavarusteita varusteita ja harkintaa.

Kypärä on erittäin tärkeä turvavaruste ja lipalliset mallit on havaittu hyödyllisiksi. Koskiliivit ovat olosuhteiden vaativuuden vuoksi voimakkaasti kelluttavat. Koskiliiviin kuuluu pilli (kuten muihinkin liiveihin), sekä koskivaljas. Koskimelojan varusteita ovat yhdellä kädellä saatavissa ja käytettävissä oleva veitsi, slingi ja karabiinihakoja sekä heittoliina. Ryhmällä on hyvä lisäksi olla esimerkiksi 4-osainen varamela, saha sekä ensiaputarvikkeita. Kajakissa pitää myös olla riittävästi ilmapusseja tai kellukkeita, jotta se pysyy pinnalla täytenäkin.

Kaatuminen on koskimelonnassa tavallista, joten kajakkipyörähdys ja kastuminen ovat olennainen osa kumpaakin lajia. Taitavinkin meloja joutuu joskus poistumaan kajakista ja uimaan kosken alas. Muut melojat auttavat uimaria aina, joten koskimelonta on luonteeltaan hyvin yhteisöllistä. Reskuuttaminen eli kaatuneen ja kajakista poistuneen melojan pelastaminen on osa lajin harrastamista ja jokaisen koskimelojan velvollisuus, vaikka oma suoritus olisi kesken.

Tärkein turvavaruste on korvien välillä. On hyvä hahmottaa omat taidot suhteessa kosken vaativuuteen. Ei ole häpeä kantaa kajakki pahan paikan ohitse, vaikka toiset siitä laskevatkin.

Pyörähdyksien ja kastumisen vuoksi perusvarusteena koskimelonnassa on märkäpuku ja neopreenitossut. Usein neopreenisten märkäasusteiden päälle laitetaan vedenpitävillä manseteilla varustettu koskianorakki. Kylmän veden aikaan moni käyttää kuivapukua, neopreenihanskoja ja huppua. Veden meneminen nenään ja korviin estetään nenänipistimellä ja korvatulpilla. Nämä päälle puettavat varusteet ovat henkilökohtaisia ja jokaisen hankittava itse.

Freestylemelontaa. Kuva: Asko Ristolainen

Koskimelonta Joensuun Kauhojissa

Kauhojien koskimelontatapahtumia ovat koskiretket keväällä ja Puljausretki Ruunaalle elokuussa. Lisäksi seuran koskimelojat käyvät kauden aikana pienissä itseorganisoituvissa ryhmissä ahkerasti laskemassa koskia ja pelaamassa aalloissa ja ”hontoissa” eri puolilla maakuntaa. Näille usein yhden illan tai puolen päivän retkille ovat uudetkin harrastajat tervetulleita mukaan.

Toukokuun retkillä lasketaan pääasiassa helppoja koskia, mutta ne eivät sovi ensikosketukseksi lajiin. Perustiedot koskimelonnasta on oltava hallussa ja kajakin kaatuminen tuttua. Kajakkipyörähdyksen osaaminen tekee retkestä paljon mukavamman.

Hyvä tilaisuus tutustumiseen on jokakesäinen Puljausretki, se sisältää koskimelonnan opetusta kauniin koskireitin laskemisen lomassa. Jäsenille voidaan myös järjestää koskimelonnan johdantokursseja. Kajakkipyörähdyksen opetteluun soveltuu hyvin Kauhojien uimahallivuorot talvisin.

Koskimelontaretkille tarvittavan kajakin varusteineen (kypärä, koskimela, melontaliivi) saa lainaksi seuralta. Toukokuun koskiretkille on hyvä olla omasta takaa kylmältä vedeltä suojaavia varusteita, kuten kuivapuku, tai anorakki ja märkäpuku tai kuivahousut sekä neopreenijalkineet, -käsineet ja -myssy. Puljausretkelläkin oma märkäpuku on perusvaruste.

Koskimelonnan alkeita voi vajalta meloen käydä harjoittelemassa Ilosaaren Itä- ja Länsikoskessa (lk I-). Kummassakin koskessa on syvä ja leveä laskureitti ylävirrasta katsottuna oikealla puolella ja vasemmat puolet ovat matalampia. Koskea ylös melominen onnistuu esimerkiksi Itäkoskesta (rautatieaseman puoleinen koski) aivan Ilosaaren ja Niskasaaren vierestä eli laskureitin puoleista rantaa pitkin.